Voi luoja sentään, miten olenkaan tullut riippuvaiseksi kaikenmoisista hääkirpparipalstoistajne. Facebookin hääkirpparinkin tarkistan päivittäin. Ihan hullua selailla häämekkojakin vielä, vaikka mekko on jo valittu.
Aika paljonhan noilla palstoilla samat postaukset pyörii, kun ilmottajat nostelee omia ilmoituksiaan ylös. Joten enemmänkin voisi tarjontaa olla.
Mutta olenhan yhden löydön jo tehnyt siinä laajuudessa, että kaupat syntyi. Oheisen morsiammen käsilaukun tilasin hääkirpparin kautta.

Tällaist en ollutkaan aiemmin nähnyt. Kaasoni tuli alku keväästä vierailulle ja toi tuomisina tämän kirjan. Alkuun luulin sen olevan ihan sarjakuva. Mutta sisältähän löytyi vauvakirja- tyyliin tehty kirja. Kirjassa kysellään suhteen alusta aina ensimmäisiä fb viestejä myöden itse hääpäivä suunnitteluun ja tapahtumiin.Mielestäni oikein kiva idea. Sitten pitikin houkutella sulhoa kirjan täyttöön yhdessä.

korut, hiukset ja meikki

Mitä, minunhan piti päästä helpolla järjestelyjen kanssa. Silti aikaa tuntuu kuluvan kohtuuttoman paljon netissä tämänkin asian tiimoilta. Hiukset ne varmaan eniten tuskaa tuottaa. Miksi mulla juuri nyt pitää olla lyhyet hiukset, kun kaipaan sitä massiivista pitkää hiuspehkoani näyttävää kampausta varten. Olen niitä, jotka innolla kasvattaa pitkää tukkaa ja sitten kun sellainen on saatu kasvatettua, muistuu mieleen kuinka työläs se on. Aina laitettava rullat, että olisi nätti ja laitetun näköinen ja kuivaaminenkin kestää ikuisuuden. Mutta tämän ongelman tiedostaen ikävöin pitkää tukkaa. Hätäpäissään tilasin netistä jo hiuspidennyksetkin, että pääsisin pitkän tukan fiilikseen.
Näppäriä muuten nuo klipsipidennykset, vaikka ei niidenkään laitto ihan tuosta vaan onnistu.
Mutta näillä näkymin olen kuitenkin päätymässä oman lyhyen tukan laittoon vintage tyyliin. Meikki mukailisi myös tuota tyyliä.
Eniten inspiraatiota on herättänyt Kate Winsletin Titanic leffan aikainen tyyli. Meikin ja toivon olevan melko pelkistetty ja selkeän klassisen kaunis. Näppärämmäksi koin sen, että valitsen sellaisen kampaamon, mistä saan sekä meikin ja kampauksen samasta paikkaa. Seurakseni saan myös kaasoni ja veljen kihlatun. Ajan varasin jo muutama kuukausi sitten, eli noin 4 kk ennen häitä. En halunnut mitään koe-kampauksia tai meikkejä. Luotan, että ammattilaiset osaavat hommansa ja saan mieleisen ulkonäön ilman harjoitteluja. Mutta eihän tämäkään ihan niin mennyt. Piti sen verran vielä käydä kampaamossa varmentamassa, että tukastani saisi haluamani mallin tehtyä.


Mikäköhän siinä on muuten, että lyhyelle hiusmallille aika heikosti edes löytää kunnolla nättejä kampausmalleja...Se on kai jotenkin iskostunut, että vain pitkästä ja paksusta tukasta saa näyttävää. Ihan kiusallanikin piti sitten fiilistellä hiusmallin aikojani. Silloin olin aina valmis myös leikkausmalliksi, mutta osani oli aina kampausmallina.
Tässä pieni fiilistelykuva Tampereen hiusfestivaaleilta kampausmallikisoista. Taisi kampaajalleni tulla 7. sija.


Korut tilasin jo puvun mukana netistä sillä ajatuksella, että katsotaan että saako halvalla hyvää. No ei saanut. Korusta puuttui heti pari helmeä ja nämä korut hylättiin käytöstä heti. Ostin bijou brigitistä asuuni somisteeksi rintaneulan, johon sopivat korut myös siellä odottavat. Vielä on mietinnässä, että raaskinko ne käydä ostamassa. Korut ovat todella nätit, mutta aika arvokkaat. Täytyy myös kiitellä kovin tämän liikkeen hyvää palvelua. Rintaneulaa valitessani en oikein osannut päättää, että mikä olisi pukuun sopivin. Joten sainkin ostaa avokaupalla pari neulaa ja kotona sovitella, että kumpi on pukuun kauniimpi. Helpotti kummasti valintaa.


http://www.bijou-brigitte.com/epages/BijouBrigitte.sf/de_DE/?ObjectPath=/Shops/BijouBrigitte/Products/064203750
tämä oli toinen vaihtoehto rintaneulaksi.


Vaihtoehtona on korujen suhteen myös hyödyntää ajatusta jotain vanhaa idealla. Elikkä äitini tarjosi käyttöön oman mammani helmiä. Ehdottomasti hyödyntämisen arvoinen idea. Elikkä käyn vielä tarkistamassa niiden sopivuuden asuun.

meidän tarina

Hyvää kannattaa odottaa... niinhän se kai menee.
Kai se vain pitää uskoa siihen, että aikansa pitää etsiä ja katsella, kunnes onni osuu kohdalle.
Tutustuin sulhooni jo aikanaan nuorena kesätöihin mentäessä. Tutustuimme ja ystävystyimme. Juttu osui hyvin yksiin, mutta ilmassa ei olut ikinä mitään romantiikkaa. Ja lisäksi tietysti olimme molemmat tahoillamme suhteessa. Ehkä juuri siksi ystävyys oli niin välitöntä ja hyvää.
Jäin aikanaan pois työelämästä lapsia hoitamaan ja välillä saattoi olla jopa vuosikin, että emme nähneet emmekä kuulleet toisistamme mitään. Lopulta tietysti Facebook osui kuvioihin. Sitä kautta joskus harvakseltaan viestimme ja vaihdoimme kuulumisia. Mutta ei vieläkään mitään lempeä ilmassa.
Eräänä iltana nykyinen sulho sitten ehdotti leffa iltaa. Olen aina rakastanut kauhufilmejä, ja nyt oli sentään tarjolla maailman kaikkeuden pelottavammaksi mainostettu "paranormal activity" leffa. En todellakaan ole mikään kova leffateatterin kuluttaja... Mutta nyt olin valmis "uhrautumaan".
Rakas työkaverini lupasi huolehtia mut treffi kuntoon...sen ansiosta myös myöhästyin treffeiltä...
Leffa ei ollut todellakaan mitään kummoinen, mutta seura... sitäkin jännittävämpi. .. en oikein pysynyt perässä, että miksi minut oli haluttu leffan tms. Emmehän olleet koskaan vartavasten tehneet ystävinä yhtään mitään keskenään. Kaikki yhteydenpito oli ollut jollain tapaa tahattomia tapaamisia tms.
Leffan jälkeen käytiin myös paikallisessa raflassa hieman jutustelemassa, ennen kuin ajoin hänet kotiinsa. Päätin myös kutsua hänet seuraavan illan synttärijuhliini, mutta se ei käynyt kalenteriin miehen osalta.
Joten synttärit juhlittiin seuraavana iltana epämääräisen porukan kera epämääräisin seurauksin. ennen kotiinlähtöä baarista lähti kuitenkin vielä tekstari edellisillan seuralaiselle. Ja tästä alkoi pieni romantiikan kipinä lämpenemään. Tapailimme aina tästä lähdin aina kun vain kalenteriin tapaaminen kävi. Ensimmäisen kerran leffaillan jälkeen tapasimme hänen luonaan. Juttelumme niitä näitä. Ja en tosiaan vieläkään tiennyt, että onko tässä jutussa kehittymässä jotain enemmän. Enkä todellakaan edes sitä aikonut selvittää. Kunnes sitten yhtäkkiä sohvalla istuessani syliini ilmestyi pää :O. Ujona pitämäni mies päättikin rohkeana selvittää, josko kaveruus saisikin hieman romantiikkaa alleen. Vajaa kuukausi deittailun alusta mies päätti olla rohkea ja tulla tervehtimään perhettäni joulun vietossa.

esiintyjän löytyminen

Tämä oli ainut asia, jonka vuoksi aluksi stressasin.  Musiikki oli niin tärkeää halusin sen onnistuvan. Aluksi kyselin parilta muusikkoystävältäni, josko he olisivat käytettävissä. Olipa ristiriitaista tämän asian kanssa.Oli hyvä olla ajoissa, mutta taas toisaalta he eivät osanneet luvata omien bändien puolesta, että ovatko he vapaana juuri juhannuksena vai ei. Ja tottakai, juhannuksena päti myös ajatus tuplaliksasta.
Eräänä iltana keksin. Tämä kaupunki on täynnä lahjakkaita nuoria esiintyjiä. Joten ei muuta kuin viestiä paikalliseen musiikkiteatteriin. Ja sieltä tärppäsi. Heti seuraavana päivänä sain soiton ihanalta nuorelta mieheltä, joka oli valmis uhraamaan juhannuksensa meidän juhliin. Hieman epäilyksiä lähipiirissä herätti se, että en säettäkään ollut kuullut tämän nuoren herran laulavan, mutta näyttihän tuo komialta ja cv oli tarpeeksi vakuuttava....Joten pestausta kehiin vain. No, täytyy nyt hieman pehmentää aisaa, että tämän nuoren herran biisilistakin teki suoraan syvänvaikutuksen.
Olen tälle nuorelle herralle tehnyt jonkinlaista toivetta biiseistä, joita haluaisimme juhliin. Nyt sitten jännitämme, mitkä onnistuu ja mitkä ei. Itse juhliin, ei niin kovia toiveita ole, mutta onneksemme saamme vapauksia itse vihkitilaisuuden musiikkiin siinä, mielessä, että kun vihkiminen ei ole kirkossa... eli itse vihkitilaisuuden laulut voivat olla melkeinpä sitä mitä itse toivomme. Musiikki tulee mukailemaan häiden mukana kevyesti seuraavaa elokuva teemaa. Eli musiikki vihkitilaisuudessa tulee toivoen olemaan täysin elokuvamusiikkia. Tällä hetkellä toiveina olisi musiikkina ainakin kummisetä leffan teema.


Aluksi oli pelko, että joudumme pestaamaan kaksi eri esiintyjää. Toinen vihkitilaisuuteen ja toinen itse juhliin. Mutta tämä ihana nuorimies on lupautunut esiintyä näillä näkymin molemmissa hetkissä meille.
Jännityksellä odotan mitä tuleman pitää. Ensi kuussa luultavammin istahdamme tulevan esiintyjän kanssa alas miettimään hääjuhlan musiikillista puolta tarkemmin.
Viime viikolla kävin hieman silmäilemässä musiikkiteatterin esiintyjiä paikallisessa panimoravintolassa, jossa he pitivät tribute-konsertin Aki Sirkesalolle. Ja täytyy sanoa, että taso oli hyvä. Ja nämä keikat saavat aina itseni ikävöimään omia opiskeluaikoja, jolloin tein maskeja teatterilinjalle.

Juhlapaikan metsästys

Halusimme sulhasemme kanssa hyvin pienet ja intiimit häät. Paikalle siis vain sellaiset ihmiset, jotka me molemmat tunnemme ja jotka ovat meille jollain tapaa tärkeitä. Ei muuten mikään helppo homma rajata tätä väkeä. Etenkin, kun tuntui siltä, että oma lähipiirini on hyvinkin paljon laajempi kuin sulhasen lähipiiri.
Sulhasella bestmanikin löytyi lähipiiristä, mutta oma kaasoni oli ehdottomasti rakas ystäväni opiskeluajoilta. Ja mikä ihaninta, hän suostui.
Kun toiveena oli intiimit lähipiirin juhlat, niin osoitti se myös pienet rajoitteet juhlapaikallekin.
Eli emme todellakaan toivoneet mitään nuorisoseurantaloa kolkolla ympäristöllään.  Halusimme jotain kodikasta ja sievää. Ja kuin ihmeen kaupalla netistä eteemme ilmaantui Villa Rauahalan kartano. Sopivan pieni ja kodikas. Tämä ympäristö ei todellakaan ei tarvitsisi mitään ylimääräistä klumeruulia koristeluksi, jotta olisi sievä juhliin. Ei todellakaan mitään kolkkoa seurojentaloa, jota pitäisi siten erilaisin hörsöin saada kodikkaaksi.


villa rauhala


Tämän vaihtoehdon löydettyä emme halunneet enää juhliemme pitopaikaksi mitään muuta. se oli tässä. Kävimme kuitenkin vielä katsastamassa paikan livenä ja samalla jutustelimme mahdollisesta esiintyjästä. Pitopaikan pitäjä oli meinaan luvannut auttaa esiintyjän/bändin etsinnässä. Tämä asia olikin suurin  stressin aihe.


Minulle musiikki on ollut aina tärkeä ja halusin myös omiin häihini musiikkia, etenkin vihkitilaisuuteen.... Silläkin uhalla, että tunnekuohuissa itkisin läpi vihkitilaisuuden. Mutta musiikin piti olla juuri meille sopivaa, ja jollain tapaa meitä puhuttelevaa. Muusikon löytymisestä sitten oma tekstinsä.

puvun valinta

Voi taivas sitä tunti määrää, mitä olenkaan viettänyt netissä ihastellen ja pähkäillen tulevaa morsiusmekkoani. Mistä ihmeestä sen ostaisin/tilaisin? En millään malttaisi maksaa maltaita päivän mekosta. Jaonko sitten kiva hienostella tonnien puvusta, peläten, että se pilaantuu heti ensi askeleilla ulkona. Kukaanhan ei ole luvannut meille hääpäiväksi täysin aurinkoista ja ihanaa säätä jne. Ja itse vihkiminenkin pitäisi tapahtua ulkosalla onnellisesti omenapuiden alla. Noh, onneksi on kuitenkin varasuunnitelma säiden suhteen.
Aluksi idea oli tilata puku netistä suhteellisen halvalla. Ihania malleja oli todella paljon tarjolla. Lopulta kuitenkin iski epätoivo- mistä tietäisin, minkä mallinen minun päälläni sitten olisi nätti???
EIIII. Oli siis pakko uskaltautua morsiuspukuliikkeeseen sovittelemaan. Lahdessa hää- ja juhlamessuilla tapasin ihanan naisen yrityksensä kanssa, joka lupasi myydä kaikki loput hääpukunsa 200 eurolla pois. Ei muuta kuin sitten ajelemaan Vierumäelle ja sovittelemaan. Täytyy sanoa, että puvut oli ihan hepreaa mulle. Kaikki sovittamani puvut oli nättejä. Olin jo heti alkuunsa päättänyt, että en ainakaan halua mitään kaksiväristä pukua, mutta silti huolin sovitettavaksi yhden valkoisen asun punaisin somistein. Ja lopulta juuri se asu oli suosikkini, ja laitoinkin sen varaukseen alustavasti. Tottakai puvusta piti ottaa kuva, ja kysellä kaason ja miehen mielipidettä. Kaaso oli onneksi suorapuheissaan. Sanoi puvun olevan nätti, mutta olisikohan se sittenkään juuri "SE" puku. Itsekin olin puvusta sitä mieltä, että se on nätti ja tekee kunniaa vyötärölle, mutta silti mietin...

Varasin myös sovitus ajan paikalliseen morsiuspukuliikkeeseen sovituksia varten. Liike on huippumaineessa ´ja kieltämättä ihania pukuja siellä onkin... Hinnat myös...
Kerroin heti liikkeeseen mentäessä, että en halua asusta hirmu hintoja maksaa, ja aikataulukin laittoi rajoituksia. Enää en mitään tilauspukua ehtisi saada, vaan puku pitäisi löytyä rekistä. Yllätyksekseni kaikki sovittamani puvut oli juuri sellaisia, joita voisin kuvitella kantavani omissa häissäni :-).
Hinnatkin olivat kipurajoilla. Toinen asu oli todella sievä ja nätti mustavalkoinen. Mustaa ei ollut yhtään liikaa, niin että se häiritsisi kokonaisuutta.  Minä kun silti kuitenkin jollain tasolla vastustin kaksivärisyyttä...




Toinen ihana asu ko liikkeessä oli sitten jo hinnaltaan kipurajoilla, mutta siedettävissä. Asu istui päälle, kuin mittatilauksena tehty. Nätti ja mukava päällä, mutta silti mietin.
Mutta, jos jonkin tämän liikkeen asuista valitsisin, niin se olisi juuri tämä. Ihanan laadukkaan oloinen ja istuva asu. Eikä tosiaan maksaisi tonneja.
Lupasin pohtia ja palata asiaan parin päivän sisään.

Illalla vielä nettailin vaihtoehtoja ja mietin. Kappas kummaa, löysin liikkeessä sovittamani asun netistä. Siellä se oli tilattavissa mittojen mukaan, hinta oli jotain 170 euroa. Asu oli todella ihan saman näköinen kuin liikkeessä sovittamani jne. Rupesin epäilemään, voisin siihen hintaan netistä tilata 5 asua ja valita mieleiseni, kuin se, että menen liikkeeseen ja valitsen yhden. Hulluksihan näitten mietintöjen kanssa tulee.
Tästä kuitenkin rohkaistuin ja uskalsin miettiä tilaamista netistä. Kaason kanssa kovaa ajatuksen vaihtoa, että mikä malleista oli nätein. Kysyin myös mielipiteen sulhasen siskolta, äidiltäni ja sulhaselta. Ja tämä vain sotki omaa mieltäni. Päädyin kuitenkin malliin, jossa kiinnitys oli selässä nyörityksillä. Ajattelin, että se antaa hieman anteeksi puvun koon suhteen. Olisi hieman säätövaraa.
Ja voin kyllä hyvin myötää, että todella paljon jännitti, että mitä tuleman pitää. Enhän ole nähnyt pukua kuin kuvina ja teen tilauksen. Entä jos se ei olekaan sopiva jne. Onneksi tuttu taitava ompelija, lupasi tehdä tarvittaessa pienennyksiä yms, jos tarve on.
Puvun saapumista sitten jännitettiin kovasti seurannan avulla. Puku lähti Kiinasta ja saapui aina eurooppaan asti hirmuista vauhtia. Suomessa matka sitten tyssäsikin. Vantaalla ei tuntunut tapahtuvan lähetyksen etenemisen suhteen mitään. Palvelu kuljetusfirmassakin oli hieman outoa... "juu, emme voi luvata, että kuski soittaa toimituksesta eteenpäin, jos et ole kotona, niin kuljetus palautuu Vantaalle ja seuraavana päivänä uusi yritys..." Eipä siis auta, että jos olen juuri 5 minuuttia käymässä pyykkituvalla, ja et tiedä kuljetuksen summerinsoitosta mitään, niin lähetys palautuu... Eihän tämmöinen palvelu ole ollenkaan asiakasystävällistä, saati sitten mieleistä edes kuskille. Luulisi hänenkin mieluummin soittavan ja varmistavan, että mihin aikaan olen paikalla pakettia vastaanottamassa, kuin että hän yrittää kolme päivää turhaan...


No eka toimitusyritys meni ohi. Olin töissä, seuraavana päivänä olin vapaalla ja kyttäsin lähetystä. Monen sattuman summa oli, että ehdin kotiin lähetystä vastaanottamaan ajallaan.


Pestasinkin sitten oman 9-vee pojan ottamaan asusta kuvia päälläni, että näkisin hieman osviittaa siitä, että onko puku istuva ja nätti päälläni. No nyöritysten kiinnitys on hieman haasteellista 9- vuotiaalle, mutta jotain osviittaa sai, miltä puku tulee näyttämään.
Myöhemmin pukua soviteltiin myös mieheni kanssa. Ja ihan kivalta näytti.
Myöhemmin ryhdyin epäilemään puvun koristeita. En jotenkin nettikuvissa ollut hokassut, että koristeet olisivat strasseja... Ne jotenkin ryhtyi "pistämään" silmään. Aikani pohdittua ryhdyin irrottelemaan strasseja ja ompelemaan itse käsin yksi kerrallaan helmiä tilalle. HUH, mikä projekti. Ensinnäkin sopivien helmien löytyminen ei ollut ihan yksinkertaista, saati sitten langan löytyminen, millä ne ompelen... Piti olla tarpeeksi ohutta ja kestävää lankaa jne...


Mutta tältä se projekti sitten näytti lopulta..